Blogit

Naisten työmarkkinoita ei paranneta kotihoidontuen leikkaamisella

21.2.2018 11:01:22

Perhevapaauudistus ja sen kariutuminen ovat herättäneet vilkasta keskustelua viime viikkoina.  Päätin itsekin laittaa lusikan tuohon soppaan ja kommentoida asiaa omasta näkökulmastani. Olen lastenhoidon ohella hoitanut yritykseni asiat ja toiminut työnantajana. Ja silti tilastoissa päättäjille näytän työelämästä syrjäytyneeltä kotiäidiltä, joka vuodesta toiseen saa kotihoidontukea lastensa hoidosta. 


Olin itse jo alun alkaen skeptinen uudistukselle. Naisten asemaa työmarkkkinoilla ei paranneta sillä, että poliitikkosedät sanelevat, kuinka naisten tulisi kulloinkin toimia. Näennäishuoli köyhyysloukuista, eläkekertymästä ja uskalluksesta tarttua työelämään ovat ylimielistä yhden sukupuolen aliarvioimista. Kotihoidontuen saaminen edellyttää sitä, etteivät lapset ole päivähoidossa eikä perhe saa muita tukia kuten päivärahoja. Sillä, käyvätkö vaikkapa vanhemmat töissä, ei ole merkitystä tuen saamisen kannalta. Tämä onkin siitä nerokas systeemi, että se on tuonut perheille joustavuutta miettiä perheen kannalta parasta hoitomuotoa (isovanhemmat, naapurin teini, järjestöt jne). Lukuisissa kotihoidontukea saavissa perheissä molemmat vanhemmat käyvät töissä vuorotellen, eikä varsinaiselle päivähoidolle välttämättä näin ole tarvetta. Kotihoidontuki myös edesauttanut sitä, että isovanhemmat voivat halutessaan hoitaa lapsia saamalla tuen näin itselleen. Kaikki tämä on säästöä yhteiskunnalle. Esimerkiksi kolmen lapsen päivähoidon todelliset kustannukset ovat reilu 3000e/kk. Samasta katraasta kotona hoidettuna perhe saa noin reilut 400e/kk bruttona. Eihän tuo summa kata edes sitä ruokakustannusta, joka säästyisi, jos lapset olisivat hoidossa saaden siellä kolme ateriaa. Ja kuinka monella mahdollisesti kotoa töihin lähtevällä olisi palkka niin suuri, että kuukausittainen verokertymä olisi tuon 2600€? En minulla ainakaan.

Äidin jääminen kotiin ei ole kotihoidontuesta kiinni. Se on arvovalinta ja moni äiti jäisi kotiin tuen puuttumisesta huolimatta. Tällöin osa varmasti ilmoittautuisi työttömäksi, mutta osa jäisi miehen palkan turvin kotiin. Onko tosiaan niin, että kokoomus haluaa palata 60-luvulle, jossa isäntä elättää koko perheen? Onko äidin itsetunnolle parempi olla työttömänä vai tehdä arvokasta työtä kotona? Työnantajan näkökulmasta pitkät sijaisuudet ovat paremmin paikattavissa kuin useat lyhyet. Se, että vanhempi on kunnolla pitkään lapsen kanssa kotona, on työnantajan ja työkavereiden kannalta parempi vaihtoehto kuin se, että ensin ollaan puolivuotta pois ja sitten puolivuotta töissä ja sen jälkeen pois joka toinen viikko lapsen sairastaessa. Pitkä sijaisuus on myös juuri työelämään tarttuvalle henkilölle upea mahdollisuus.

Ehkä eniten minua ihmetyttää kokoomuksen tarve laitostaa kansalaiset jo pienestä pitäen. Meillä on Suomessa upea päivähoitojärjestelmä. Lapset saavat siellä pääsääntöisesti erittäin hyvää varhaiskasvatusta. Lapset eivät kuitenkaan tarvitse varhaiskasvatusta alle kolmivuotiaina. Miksi kasvatuksen ammattilaisten mielipiteet syrjäytetään jatkuvasti? Lapset tarvitsevat läheisyyttä, lämpöä ja rakastavia ihmisiä. Koti ja päivähoito yhdessä luovat ihanan kokonaisuuden. Myös koti pelkästään tarjoaa vähintään yhtä ihanan kokonaisuuden. Yli kolmevuotiaista kotona hoidettavissa lapsista valtaosa käy kuntien, seurakuntien ja kolmannen sektorin järjestämissä kerhoissa. Kerhoissa varhaiskasvatuksen ammattilaiset tekevät arvokasta työtä lasten kanssa. Mikä on näiden kerhojen tulevaisuus, kun kaikki yli yksivuotiaat lapset laitetaan päiväkotiin?

Naisten työmarkkinoita ei paranneta kotihoidontuen leikkaamisella. Sitä parannetaan vanhemmuuden kustannusten jakamisella kaikkien työnantajien kesken. Pitkäkään hoitovapaa ei ole pelote työnantajalle, mutta perhevapaiden aiheuttamat kustannukset ovat. Äitien tehokkuus töissä on yleisesti tiedetty fakta. Se, että mahdollisesta uudesta äitiydestä aiheutuu kohtuuttomat ylimääräiset kustannukset, saa tuon tehokkuuden hohteen himmenemään. 

Mitäpä jos kotihoidontuen leikkaamisen sijaan nostaisimme tukea niin reilusti, että yhä useammat miehet ja naiset näkisivät sen vaihtoehtona ja käyttäisivät mahdollisuuden viettää aikaa lapsen kanssa kotona? Silloin tukea ei ehkä nähtäisi köyhyysloukkuna vaan kelvollisena vaihtoehtona. Ehkäpä jatkuvasti nousevaan eläkeikään jaksaa paremmin, kun työelämässä on välillä hieman pehmeämpiä vuosia?

 

Aino HArjula.jpg

 


Aino Harjula, Vesaisten Helsingin piirin puheenjohtaja