Blogit

Lapsuuden muistoja

12.10.2014 19:54:43

Kävin viime viikonloppuna pitkästä aikaa kotiseudullani, tutussa ja turvallisessa ympäristössä, vanhempieni luona tapaamassa rakkaita läheisiäni. Nykyään turhan harvoin jää aikaa rakkaiden tapaamiseen työn ja arjen kiireiden keskellä. Lasten harrastukset ja oma työ täyttää allakan viikonloppuisin.

Vierailut Pohjanmaalle tuovat muistoja lapsuudesta. Vietin elämäni ensimmäiset 19 vuotta Kunkaalla, missä juuret ovat edelleen ja pysyvät vahvoina, vaikka elämä kuljettaakin milloin missäkin.  

Lapsuus on edelleen vahvasti läsnä, kun katselen lapsuuden kodin pihapiiriä. Tuossa paikassa rakensimme kavereiden kanssa majan, jossa leikimme Myrskyluodon Maijaa. Tuolla on heinäsuoja, jossa rohkeimmat kaverit kykenivät hyppäämään heinäkasaan ja minä tyydyin seuraamaan vain vierestä puuhaa. Tässä tiellä kohtasin käärmeen, joka luikerteli pihalle päin ja isä tuli pelastamaan minut. Tässä maitolavan luona pysähtyi myös myymäläauto pari kertaa viikossa. Tuolla näkyy keinu, josta kerran tipuin ja tulla näkyy kivi, johon löin varpaani. Muistikuvat palailevat vähitellen mieleen silmäillessäni maisemaa, tuttua ja turvallista lapsuuden maisemaa.

Kävelykierrokset lapsuuden maisemissa tuovat mieleen monia, monia tilanteita ja muistoja. Vanha uimapaikkamme, savikroopi on täytetty ja paikalla kasvaa heinäpelto. Siellä on polskittu ja sukellettu, nautittu kesän helteistä. Näen edelleen joen virtaavaan kylän läpi. Joen rannassa saatoimme kehitellä seikkailuleikkejä, joissa piileskelimme puiden ja kivien varjossa. Tuolta löytyy iso kivi, jonka takaa seurasimme kylätien liikennettä, toimimme salapoliiseina ja keräsimme autojen rekisterinumeroja.

Jokaisella vierailulla muistelemme menneitä; kuusivuotiaana olin todella omatoiminen ja kutsuin kaikki naapurit ja kyläläiset syntymäpäivilleni. Muistin jopa kertoa äidilleni, että muistaa laittaa pöydän koreaksi juhliani varten. Muistan tunteen, kun jännitin sitä, ketkä pääsevät paikalle. Ala-asteelta muistan vesaiskerhot kyläkoulullamme. Kokoonnuimme luokassa ja askartelimme ja puuhastelimme yhdessä. Myöhemmin siirryimme Sirpan kerhoon naapurikylälle. Voi niitä onnen päiviä, kun kerho kokoontui ja meillä riitti tekemistä.

Kaikki nämä ja monet muut muistot palautavat vahvasti mieleen aina syntymäkodissa käydessäni. Elämä on täynnä vahvoja tunteita iloa ja surua, voimakkaita kukkien tuoksuja, vanhoja haalistuneita valokuvia, mansikanmakuisia täytekakkuja ja hiljaisen tuulenvireen ääniä, joita muistot virittävät aikamatkoilla. Ja saan olla osa tätä ihanaa, rikasta elämää. Näitä hetkiä on ollut hyvä jakaa sekä omien lasten että sisarusten ja vanhempien kanssa.

Tällä reissulla jäivät mieleen:
1. Tuoksu: Kaadettujen puiden tuoksu.
2. Näkö: Värikäs syksyinen metsä.
3. Tunto: Pirteä syksyinen raikas sää tuulenpuuskineen.
4. Maku: Äidin tekemä kesäkurpitsapaistos.
5. Kuulo: Linnunlaulua pihapiirissä.

Nautitaan ja jaetaan näitä rikkauksia, muistoja lapsuudesta!

Minna Autere, Vesaisten Keskusliiton hallituksen jäsen