Blogit

Oppimisen riemua

31.1.2014 11:05:54

Olen opettanut luokanopettajana kyläkoululla yli 20 vuotta. Nautin siitä, että tunnen kaikki lapset, vanhemmat, osan isovanhemmista ja serkuksistakin, sitä yhteisöä, josta lapset tulevat kouluun ja johon kuulumme.

Olen opettanut luokanopettajana kyläkoululla yli 20 vuotta.  Nautin siitä, että tunnen kaikki lapset, vanhemmat, osan isovanhemmista ja serkuksistakin, sitä yhteisöä, josta lapset tulevat kouluun ja johon kuulumme. Muutaman vuoden isolla (300 oppilasta) koululla olleena näen tämän etuna.  Myös hyvä työyhteisö saa viihtymään työssä.

Opetusministeriön tuella ja lautakunnan päätöksellä olemme pari vuotta saaneet lisäresurssia koulun käyttöön ja nyt saamme viedä ykkös- ja kakkosluokkaa nyt erillisinä pikkuluokkina. Tänä syksynä sain aloittaa koulunkäynnin kahdentoista iloisen, eloisan ekaluokkalaisen kanssa ja saimmepa vielä syksyn mittaan yhden muuttovoitonkin luokkaan. Viitisentoista vuotta yhteen menoon olen opiskellut 20–28 oppilaan kanssa 3-4-luokan asioita. Siksi hiukan kutkutti ja jännitti aloittaa lukemaan opettelu pitkästä aikaa. Syksyn vanhempainillassa kuitenkin lipsahti, että tämä on kivaa ja tästä vielä saa palkkaakin.

Vaikka meillä kaikilla on luokassa paljon opittavaa, on oppiminen ja oppimisen riemu välillä lähes kouriintuntuvaa - samoin kuin oppimisen haasteet. Vaikka etukäteen jännitin lukemaan oppimista, ei se ollutkaan vaikeinta. Myöskään eritasoisten lukijoiden opettaminen ja opetuksen eriyttäminen ei ollut kovin hankalaa. Muutamat lapsista olivat jo viime vuonna keksineet, mikä juju kirjainten ja sanojen yhteenliittymisellä on, jokunen tuskailee vieläkin kirjainten muotoja muistellessaan.

Suurin haaste onkin yhteisön osana oleminen, yhteiselon rauhaisa sujuminen. Miten niin ei muka saa potkaista, kun toinen selvästi ärsyttää? Niin, mutta kun tuo aloitti! Nahistelua ja tappeluakin joudutaan selvittelemään joka viikko. – Niin, se on ärsyttävää.

Mutta se oppimisen riemu! Ne upeat hetket, kun ekaluokkalaiset ymmärtävät, miksen komenna luokan nyrkkisankaria paikalleen, kun hän unohtui lukurinkiin aapisensa kanssa.  Kun hän hoksaa, että näistä opetelluista tavuista muodostuu ihan oikeita, ymmärrettäviä sanoja.

 Näitä ilon hetkiä olen kaikkien lasten kanssa saanut kokea jo ennen syyslomaa eri taidoissa: ärrän löytymisessä, kuperkeikan keksimisessä, yhteenlaskussa, kynäotteen löytymisessä, ruokarauhan antamisessa jne.  Onpa yllätyksiä tullut lomallakin, kun syysloman rentoudessa yksi lapsista alkoi lukea, kun ei ollutkaan läksyä, vaan kirjaimet muodostivat sanoja lomareissulla mm. uimahalli, kauppojen nimet, apteekki. Lukeminen loksahti.

Taitaa joku lapsista ajatella samoin kuin minä ekaluokkalaisena, että ope on ihana. Oma openi olikin. Eikä edes verottaja ole hoksannut näistä "ylimääräisistä palkanlisistä" ottaa osuuttaan.

Vielä meillä toki on haastetta treenata kovasti kirjoittamista. Yritämme muutaman lapsen kanssa saada kuriin "tanssivat numerot ja kirjaimet", jotka yrittävät tämän tästä pyörähtää nurin päin.
Joulujuhlaakin varten saamme harjoitella esityksen ja laulua, jotta kotiväki, mummat, paapat, kummit ja sukulaiset saavat tulla ihailemaan ekaluokkalaisia lavalla. Juhlasali on meidän koulun juhlissa aina ollut viimeistä paikkaa myöten täynnä yleisöä. Parhaat paikat varataan jo melkein tuntia ennen juhlaa.

Hiihto, luistelu, uinti, eskarista tutut lajit myös odottavat. Tulisi jo lunta ja pakkasta ja uimahalli kuntoon! Mukavia oppimisen hetkiä on siis vielä tulossa roppakaupalla.
Taidan olla "koukussa" oppimisen riemuun. - Ja tästä saa vielä palkkaakin!

Vesaisten Keskusliiton hallituksen varapuheenjohtaja Leena Koskiluhta