Tapio Korjus, Kuortaneen Urheiluopiston rehtori ja Olympiavoittaja
Olen ammattini vuoksi joutunut viimeiset vuosikymmenet miettimään syitä liikunnan vähenemiseen ja ihmisten toimintakyvyn heikkenemiseen. Syitä on monia. Omasta lapsuudestani ja nuoruudestani tähän päivään maailma on muuttunut paljon. Jos silloin jokainen lapsi vietti paljon aikaa ulkona pihaleikeissä ja peleissä kavereiden kanssa niin nyt digitaalisen kehityksen aalto on heittänyt nykyiset ikäluokat älylaitteiden vangiksi sisätiloihin. Liike on lähes loppunut.
Liikunnan terveyshyödyt ovat kiistattomat. Ne on todistettu lukuisissa tutkimuksissa ympäri maailman. Laaja-alaiset vaikutukset koskevat kaiken ikäisiä. Liikunnan säännöllinen harrastaminen ei ainoastaan paranna fyysistä terveyttä, kuten sydän- ja verisuonitautien ennaltaehkäisyä ja lihaskunnon ylläpitämistä, vaan sillä on myös psyykkisiä hyötyjä. Liikunta vähentää stressiä, parantaa mielialaa ja lisää ihmisten välistä luonnollista vuorovaikutusta. Lisäksi liikunta luo hyviä elämäntapoja ja opettaa lapsille tärkeitä taitoja, kuten yhteistyötä ja itsensä haastamista.
Kaikista liikunnan hyödystä huolimatta emme liiku suositusten mukaisesti. Emme Suomessa, emmekä muualla. Koululaisten fyysistä suorituskykyä mittaavat MOVE-testit 5- ja 8-luokkalaisille kertovat paljon. Nuoren kunto on heikko ja jatkuvasti laskussa. Suurin huoli on siitä, että lähes joka toisen nuoren jaksaminen ei riitä kokonaiseen koulupäivään.
Samalla kun olen seurannut liikkumattomuuden pandemian laajenemista, olen miettinyt koko ajan tuskastumiseen asti keinoja kääntää kehitystä ja lisätä liikkumista. Mistä ratkaisu?
Voisiko perhe olla uuden liikuntakulttuurin moottori? Yleisesti ajattelemme, että liikunnan edistäminen kuuluu pääasiassa kouluille, urheiluseuroille, kuntokeskuksille ja työpaikoille sekä toteutus yksilölle. Mitä jos isoin rooli olisikin perheillä? Jos liikuntakulttuurista perheissä tulisikin tärkein osa suomalaisten liikunnan, terveyden, hyvinvoinnin ja hyvän elämän edistämistä?
Perheen liikkumisessa jokainen olisi mukana. Vanhemmat kannustaisivat lapsia ja lapset innostaisivat vanhempiaan. Jokaisen liikkuminen olisi tärkeää. Yksin tai yhdessä, kotipihalla, luonnossa, koulu- tai työmatkoilla, urheiluseuran harrastuksissa, kuntosaleilla, kesämökillä, arkena tai viikonloppuna, kesällä ja talvella. Ratkaisevaa olisi liikunnan viikoittaisen määrän lisääntyminen. Samalla perheen yhteinen liikunta ei olisi vain fyysinen aktiviteetti, vaan myös mahdollisuus tarjota tärkeitä oppitunteja yhteistyöstä, kestävyydestä ja perhesiteistä. Liikunta voi synnyttää perheelle tärkeitä yhdessä olon hetkiä ja yhteisiä muistoja, jotka voivat kantaa läpi elämän.
Paljonko teidän perheen PELI? Tämän kysymyksen äiti, isä tai lapsi voisi esittää tulevaisuudessa vaikka naapurissa, päiväkodissa, koulussa tai työpaikalla. PELI olisi perheen liikuntaindeksi, joka kertoisi perheen yhteisen viikoittaisen liikkumisen määrä perheenjäsentä kohden. Jokaisen liikkuminen vaikuttaisi. Tavoitteena voisi aluksi olla liikuntasuositusten alarajan täyttyminen. Jo sillä syntyisi paljon hyvää yksilölle, perheelle ja yhteiskunnalle. Olisiko otollinen aika tarttua tuumasta toimeen?
Liikunnan ilon kokeminen on jokaisen kansalaisoikeus. Luodaan yhdessä siihen mahdollisuus. Ja parannetaan heti omaa PELIä.