Vesaisten Uudenmaan piirin ja sen osastojen kautta tavoitettiin viime vuona piirin toimintakertomuksen mukaan 4141 osanottajaa. Tilaisuuksia, tapahtumia, retkiä ym. oli 80:n luokkaa. Tämä kaikki toteutettiin vapaaehtoisvoimin.
Mieleni tekee verrata lukuja kotikaupunkini Vantaan osalta kollegajärjestöihin.
Vantaan Nuorten Kotkien ja sen kaupunginosayhdistysten yhteenlaskettu osallistujamäärä vuonna 2015 oli 2516. Kansallisen Lastenliiton toiminta tavoitti puolestaan 1834 osallistujaa Vantaalla. Vuoden 2016 lukuja ei ole vielä käytettävissä. Kummallakin järjestöllä on palkattu työntekijä hoitamassa Vantaan asioita.
Vantaan kaupunki tuki Nuoria Kotkia 49200 eurolla vuonna 2015 ja 49300 eurolla vuonna 2016. Kansallisen Lastenliiton tuki oli 21500 euroa kumpanakin vuonna. Lisäksi tulivat piirijärjestöjen valtionavut, joiden suuruutta en tiedä.
Vesaisten Uudenmaan piiri saa valtionapua selvästi alle puolet Nuorten Kotkien Vantaa-avusta, mutta hoitaa sillä koko piiriä.
Vantaan Vesaisten tuki kaupungilta oli viime vuonna muhkeat 700 euroa.
Kovin erilaisin resurssein siis olemme täällä pääkaupungin kupeessa nuorten työtä tekemässä. Mieleen on taas noussut yhteinen kaupunkityöntekijä vesaisia lähellä olevien järjestöjen kanssa. Näin siksikin, että Uudenmaan piirin vapaaehtoisjoukko on merkittävässä määrin eläkeläisiä. Lisäksi piiriä kohtasi heti tämän vuoden alussa raskas menetys, kun piirin monivuotinen taloudenhoitaja Jatta Ruohonen kuoli vakavan sairauden uuvuttamana.
Suomi 100 vuotta
Uudenmaan vesaiset ovat ideoineet 100 osallistujan voimin tehtävää viestinvientiä, jossa osuudet eivät ole kovin pitkiä ja jossa pyrittäisiin sataan erilaiseen tapaan kuljettaa viestiä eteenpäin. Viestikin voisi olla pituudeltaan sata sanaa. Viestinviejät ja muu yleisö kokoontuvat sitten monimuotoiseen ulkoilmatapahtumaan. Media tietenkin myös paikalle. Saataisiin vesaisten tunnettavuutta kohennettua. Siinä onkin vielä paljon tekemistä, jotta Vesaiset olisi järjestönä likimainkaan yhtä tunnettu kuin esimerkiksi Suomen Partiolaiset tai Mannerheimin Lastensuojeluliitto.
Tuunattuja satuja
Hauskaa ja antoisaa on sanoittaa lasten (etenkin ala-asteikäisten tai nuorempien) kanssa vanhoja tuttuja satuja uudelleen. Kuvitelkaapa vaikkapa, että Prinsessa Ruusunen onkin pienen ruokakaupan kauppa-apulainen, joka on jäänyt kauppojen vapaiden aukioloaikojen tiimellyksessä aamuyöstä kauppaa sulkiessaan sähkölukkojen taakse takavarastoon. Kännykässä ei ole kenttää. Aikaa kuluu (ei ihan sataa vuotta). Pelottaa, itkettää, ketään ei ole kuulemassa avunhuutoja. Mutta sitten kierroksellaan oleva komea vartiointiliikkeen nuorukainen sattuu kulkemaan kaupan ohi ja kuulee (kiitos huonosti tehdyn ääneneristyksen) epätoivoisen nyyhkytyksen. Purkurautaa apunakäyttäen raivaa hän tiensä takavarastoon ... ja Happy End. |