Suomi juhlii itsenäisyyttään ensi sunnuntaina. Joissain perheissä päivän viettoon kuuluu jumalanpalvelus kirkossa tai radion tai television välityksellä, joissain katsotaan Tuntematon sotilas, joissain ehkä Presidentin linnan juhlia pukuloistoineen. Mitä meille tarkoittaa itsenäisyys? Miten perheet ja lapset sen käsittävät?
Valtiollinen itsenäisyys on meille jo itsestään selvää, muuta on vaikea kuvitellakaan. Sodan ajankin kokeneet ovat jo vanhuksia, omien vanhempieni ikäisiä kahdeksankymppisiä, He joutuivat pieninä seuraamaan menetyksiä ympärillään, pelkäämään pommituksia, kokemaan puutetta ja tarttumaan lapsina aikuisten töihin. Meille on haluttu tarjota toisenlainen elämä. Parempi monella tapaa, muttei pelkästään parempi, mielestäni.
Tämän ajan ihmiset haluamme korostaa yksilöllisyyttä. Haluamme tulla hyväksytyiksi ja arvostetuiksi omina itsenämme. Yksilöllisyys korostuu itsekkyyteen saakka. Minun täytyy saada! Minä haluan! Minulle kuuluu! Jollen saa on muidenkaan turha saada. Tuntuu, että me olemme nykyisin kovin itsekeskeisiä, jopa lapsellisen itsekkäitä korostaessamme yksilöllisyyttä. Aikuisetkin.
Kun perheen aikuiset haluavat ja meille "kuuluu" omaa aikaa, jäävät lapset vaille aikuisen aikaa ja huomiota. Me suomalaiset arvostamme ehkä liikaakin lasten itsenäisyyttä ja omaa pärjäämistä. Tässä on vaarana, että lapsemme ovat heitteillä ja turvattomia kasvaessaan yksin älypuhelimineen.
Yksilöllisyys siis pahimmillaan hävittää yhteisöllisyyden. Viettääkö perhe yhteistä aikaa? Onko perheen hommat yhteisiä? Istuuko jokainen oman tietokoneensa ääressä virtuaaliyhteisöissä? Onko vielä olemassa perheitä, sukuja, kerhoja, naapuruksia, joukkueita, ystäviä, harrastus- ja kaveripiirejä vai pelkkiä What's up-, facebook- ja muita sosiaalisen median ryhmiä? Mihin kuulumme, jos älypuhelin ja läppäri sammuvat? Sammuvatko ne?
Joutuvatko tämän ajan lapset kasvamaan virtuaalimaailmassa, jossa on omat viidakon lakinsa? Sitäkö tarkoittaa, että nykylapset ovat diginatiiveja? Korostuuko tämän päivän Suomessa itsenäisyys lasten elämässä henkisenä yksinäisyytenä ja turvattomuutena? Missä lapsemme oppivat, mitä toiselle saa tehdä tai sanoa oikeasti? Päivähoidossa ja koulussako vain?
Vesaisissa haluamme olla yhdessä kasvamassa yhteisöllisyyteen, vastuullisuuteen ja turvallisuuteen. Perheiden ja lasten tapahtumia, retkiä ja leirejä suunnitellaan tarjoamaan yhdessä oloa ja mukavaa yhteistä tekemistä. Hyvää yhteisen isänmaamme itsenäisyyspäivää jokaiselle yksilölle yhdessä!
|