Kuva: Lapin Vesaiset
Parasta Vesaisissa on ylisukupolvisuus: minäkin olen aloittanut oman “vesaisurani” jo noin viisivuotiaana. En näiltä ajoilta muista oikein mitään muuta kuin mummoni, joka vei meitä erilaisiin tapahtumiin askarteluista ulkomaille. Varsinkin pienelle kylälle tämänkaltainen toiminta on ehdottoman tärkeää. Joskus, kun olin vielä ala-asteella Vesaisilla oli viikoittainen kerho, johon kokoontui lähes jokainen kylän lapsi. Tunnen vielä tänäkin päivänä nämä henkilöt hyvin ja vietän heidän kanssaan vapaa-aikaa, vaikka osa onkin lukiossa, osa valmistunut ja jotkut ammattikoulussa.
Paras muistoni ikinä taitaa olla ensimmäinen “oikea” ulkomaanreissu Turkkiin, jonka teimme mummon, kaksoissiskoni ja isosiskoni kanssa. Turkkiin lähti myös muita kittiläläisiä, joiden kanssa teen nykyään hommia tapahtumien parissa. Vietimme pääasiassa perheaikaa, mutta reissuun liittyi myös yhteistoimintaa ja yhdessä oloa.
Nykyään roolini Vesaisissa on toisenlainen, olen Kittilän Vesaisten hallituksen jäsen ja olen itse järjestämässä tapahtumia. Tämä kertoo Vesaisten toimivuudesta lapsiperhe- ja ylisukupolvisena järjestönä. Aikaisempi pieni lapsi on siirtynyt järjestämään itse juttuja, mummoni puolestaan on vähentänyt omia toimiaan Vesaisissa ja toiminta on muutenkin muuttunut.
Miksi olen halunnut jatkaa? Selvä syy, yhteisöllisyys. Jatkamaan on saanut se yhteisö, lapset ja reissut, mitä olen saanut kokea ja tulen kokemaan tulevaisuudessa. Varmasti kaikki Vesaisten työntekijät ja vapaaehtoiset voivat samaistua ajatukseen halusta antaa takaisin, mitä on joskus saanut.
Tekstillä haluan kertoa muille, kuinka tärkeää minulle on ollut kasvaa ja kehittyä Vesaisissa. Yhteinen aika ystävien ja sukulaisten kanssa on ollut erittäin tärkeää minulle ja siskolleni, jonka kanssa olemme saaneet nauttia yhdessäolosta. Kaikki, jotka lukevat ajatuksiani, muistakaa, että olette tärkeä osa yhteisöä, joka antaa enemmän kuin ottaa.
|