Blogit


22.2.2022

Vieraskynä: Ei niin paha kuin luulisi

Sain anopiltani lahjaksi mielenkiintoisen kirjan. Siinä käsitellään hyvän historiaa. Mietin aluksi, että on kyllä tavallisuudesta poikkeava näkökulma ihmisyyteen. Aloitin lukemisen epäillen. Mutta, eipä aikaakaan, kun kirja jo oli tempaissut minut mukaansa ja ajattelin, että juuri näinhän olin itsekin halunnut ajatella. Olin halunnut uskoa, toisin kuin uutiset ja tosi-elämä-sarjat päivästä toiseen toitottavat, siihen hyvään, joka meissä ihmisissä asustaa ja joka usein juuri kriiseissä pulpahtaa virkistävän lähteen lailla pintaan. Herää kysymys; ruokkivatko negatiiviset uutiset pahan kierrettä?

Monet meistä aikuisista olemme äidinkielen tunnilla saaneet luettavaksemme William Goldingin Kultti-romaanin autiolle saarelle haaksirikkoutuneista pojista, jotka muuttuvat villi-ihmisiksi. Muistan, että 14-vuotiaalle se oli aika ahdistava ja synkkä lukukokemus. Goldingin elämäkerta kertoo, että hän ei ollut onnellinen ihminen, vaan kärsi mm. masennuksesta. Kyseinen teos on tietenkin vain yksi otos siitä, miten meidän oletetaan yleensä ihmisestä, toisistamme ajattelevan. Siis, mitä karmeampi juttu sen enemmän se vahvistaa meidän ajatustamme pahaa tarkoittavasta ihmisestä, jonka jalkoihin sotkeutuu kaikki se hyvä, jolla ei ole ”uutisarvoa”. Näin käy lähes poikkeuksetta myös uutisoitaessa sodista ja katastrofeista. Niissä ikään kuin alleviivataan, että ihminen on totaalisesti paha.

Kuitenkin tiedämme, että myös sotien keskellä on ihmisiä, jotka kykenevät hyvään, jopa vihollisiksi nimitettyjä ihmisiä kohtaan. Myös pienemmissä kriiseissä huomaamme monesti ihmisessä olevan hyvän. Mutta, siitä ei paljon uutisoida. 

Oma työni kautta olen tullut tutuksi ihmisten kärsimyksen ja elämässä vallitsevan epäoikeudenmukaisuuden kanssa. Lahjakirjaa luettuani aloin miettimään; todellakin, ihmisten kriiseihin liittyy monesti myös joku henkilö, joka on kulkenut vierellä ja jaksanut kannustaa. On kannustettu ja jaettu taakkaa, jolloin se on ollut myös kevyempi kantaa ja ehkä sitten onkin ollut voimia hakea tarpeellista apua elämän järjestämiseksi.

Nuorena jo törmäsin seuraavaan mielestäni erittäin hyvään pieneen kertomukseen, mutta olin sen jo välillä unohtanut. ”Isoisä kertoi lapsenlapselleen: ”Minussa on käynnissä taistelu, kiista kahden suden välillä. Toinen on paha, vihainen, ahne, kateellinen, ylimielinen ja raukkamainen. Toinen on hyvä – se on rauhallinen, rakastava, vaatimaton, antelias, rehellinen ja luotettava. Nämä sudet käyvät taistoaan myös sinussa ja kaikissa muissa ihmisissä.” Poika mietti asiaa hetken ja kysyi sitten: ”Kumpi susi voittaa?”  Vanha mies hymyili. ” Se, jota sinä ruokit.”

Vieraskynä-kirjoittaja on Minna-Maaria Sipilä
Olen koulutukseltani sekä lastentarhanopettaja että kasvatustieteiden maisteri.
 
Minna-Maaria Sipilä, lastentarhanopettaja ja kasvatustieteiden maisteri